Rautaa, rahkaa ja mielenrauhaa

Eilen se taas iski, pakottava halua laihduttaa. Minulle on tullut raudanpuutteen vuoksi viimeisten kahden vuoden aikana 30 kiloa lisää painoa ja se kuulkaas tuntuu. Laihdutin välillä osan poissa, mutta ei se kauan pysynyt. Heti kun lisäsin kaloreita, alkoi rasvaa kertyä mahan kohdalle. Eilen meillä oli kuopuksen 5-vuotissyntymäpäivä ja hyvää tarkoittava kommentti: näytät hyvältä tuossa mekossa, sen leikkaus antaa paljon anteeksi, kääntyi korvissani muotoon: olet läski mutta onneksi mekko peittää pahimmat paikat. Aivoissani aktivoitui välittömästi ikuisen laihduttajan moodi. Pakko vähentää syömistä, pakko laihduttaa, olen ihan kamala läski, voi hirviä... Illalla selailin juhlissa otettuja kuvia ja tein tärkeän huomion: kun vertaan kuvia, jotka otettiin viime keväänä veljentytön lakkiaisissa ja eilen otettuja kuvia, näytän eilisissä kuvissa paljon terveemmältä. Keväällä en vielä syönyt rautaa, nyt olen syönyt kohta 3 kuukautta. Rautakuuri näkyy ihon värissä ja kunnossa, ja vaikka p

Maailmassa on kahdenlaista tietoa: tieteellisin menetelmin arvioitua ja sitten on mielipiteitä. Jostain syystä mielipiteitä pidetään kärkkäästi tosina, vaikka niiden pohjalla vaikuttavatkin ennemmän tunne- kuin järkiperustelut. Mielipiteiden erottamisen tiedosta uskoisi olevan helppoa, mutta ei se aina niin mene. On helpompaa uskoa itselle edulliseen mielipiteeseen ennemmin kuin faktaan. Usein syynä sille, miksi ei niin huvittaisi ottaa selvää asioiden oikeasta laidasta on se, että olemme mukavuudenhaluisia ja kärsimättömiä. Olisi esimerkiksi kiva laihtua, mutta ei ole mukavaa tehdä pitkäjänteisesti työtä elämäntapojen muuttamiseksi. Minä ainakin haluaisin laihtua JUST NYT HETI, sen sijaan että tekisin pieniä muutoksia elämäntapoihini ja paino putoaisi pitkällä aikavälillä pysyvästi. Kahden viiko kaalikeittodieetti kuulostaa paljon paremmalta kuin odottaa kaksi kuukautta samaa tulosta. Parhaimmat huonot neuvot olen saanut ystäviltä ja perheenjäseniltä. Ei niin, etteivät he oikeasti

Olen ollut treenitauolla jostain kesäkuusta asti raudanpuutteen aiheuttamien ongelmien vuoksi. Nyt rautatankkauksen myötä olo on alkanut kohentua ja salille tekee tietysti mieli. Aerobista urheilua en tässä vaiheessa vielä uskalla ajatellakaan, sen verran huolestuttavia on sydänoireet. Mutta: Voiko raudanpuutteinen treenata salilla? Raudanpuutteeseen ja sen hoitoon erikoistunut lääkäri Ilona Ritola vastasi kysymykseeni, ettei hän missään tapauksessa suosittele mitään treeniä ennen kuin raudanpuute on korjattu. Rautavarastoa mittaavan fe-arvon tulisi olla urheilijalla mielellään 100, kun oma lähtötilanteeni syyskuun mittauksessa oli 16. Ritola perusteli liikuntakielto sillä, että liikunnasta ei ole hyötyä raudanpuutteisena. Ritolan perusteluja voit lukea lisää täältä: http://www.medipudas.fi/kaikki-vasymys-ei-ole-laiskuutta-raudanpuutteisen-liikunta/ Miksi siis olen lähdössä salille, vaikka lääkäri ei sitä suosittele? Raudanpuutteinenkin voi liikkua, kunhan malttaa kuunnella keh

Tunnista humpuuki, treenaa fiksummin Juha Hulmin juuri ilmestynyt Lihastohtori 2 on itsenäinen jatko-osa aiemmin ilmestyneelle Lihastohtori lle (2015). Kirjoittaja on lihaksia ja fysiologia tutkiva akatemiatutkija sekä liikuntatieteen dosentti. Kuvista päätellen Hulmi on itsekin joskus käynyt salilla, joten kirjoittajana hänellä on sekä teoreettista tietoa että käytännön kokemusta tavoitteellisesta salitreenistä. Kirja on jaettu neljään osaan, joista ensimmäisen soisin olevan pakollista luettavaa ihan kaikille. Siinä neuvotaan, miten voi tunnistaa huuhaan tutkitusta tiedosta. Nykyisin tuntuu, että ruokakeskustelu on karannut käsistä ja liikkeellä on mitä kummallisempia käsityksiä siitä, mitä on terveellinen syöminen puhumattakaan terveellisen elämäntavan ohjeista. Hulmi erittelee hyvin erilaiset argumentaation virheet ja jaottelee kirjan toisessa osassa humpuukin eri asteisiin tiedon luotettavuuden ja vaarallisuuden perusteella. Käsittelyyn joutuvat erilaiset j