Rautaa, rahkaa ja mielenrauhaa

Oli synkkä ja myrskyinen juhannusyö, kun ketoviikko 2 lähestyy loppuaan. Ketodieetti on nopeasti noussut tämän hetken muotidieetiksi, mutta veikkaan, että jouluun mennessä on keksitty uusi näpsäkkä tapa laihtua ja tulla onnelliseksi. Omista syistäni lähteä ketolle kerroin edellisessä tekstissäni. Keto on dieettimuotona ollut maisemissa jo vuosikymmeniä ja sille on syynsä, miksi se välillä "unohdetaan". Urheilevan ihmisen elimistö tarvitsee monipuolisesti erilaisia rakennusaineita, eikä yhden rakennusaineen poisjättäminen ole mitenkään tie parempiin tuloksiin tai pysyvään painonhallintaan. Ketolla lyhytaikaisena dieettinä on kuitenkin hyvät puolensa, joista olen viimeisen viikon aikansa saanut nauttia. Koska tällä hetkellä en saa raudanpuutteen vuoksi treenata kovaa, sopii ketoilu painonpudotukseen oikein hyvin. Periaatteessa ketolla suorituskyky laskee, mutta viime viikolla olen huomannut saman ilmiön kuin aikaisemminkin: hiilihydraattien jättäminen pois ruokavaliosta lis

Edellinen päivitykseni liittyi Älä laihduta -päivään ja nyt sitten ilmoita olevani virallisesti rasvanpolttomoodissa! 😂 Mitä tapahtui? Pyrin yhä edelleen joustavaan, liikunnalliseen elämäntapaan sopivaan ruokailuun. Tavoite on lopettaa iänikuinen laihduttaminen ja tasapainottaa elämä niin, että paino ei nouse eikä laske. Syömishäiriön yksi tunnusmerkeistä on joustamattomuus - ja juuri se on sitä mitä yritän välttää. Terveellinen ruokavalio on joustava, monipuolinen ja tuottaa hyvää mieltä. Liian joustamaton ajatusmalli johtaa ahdistukseen ja pakonomaiseen toimintaan. Ruokaan liittyvät ajatukset eivät saa olla liian hallitsevia! No mitäpä minä sitten rasvaa tiristelen? Tarkoituksenani oli rauhassa odottaa rauta-arvojen palautumista, mutta kävin Ilona Ritolan (Medipudas) vastaanotolla ja hänen ennustuksensa mukaan ferritiinin nousuun on varattava vähintään vuosi. Vuosi!!! Ylipainon suhteen en voi odottaa niin kauan, varsinkin kun minulla on valitettavasti sukurasite diabeteksen