Tekstit

Aloita nyt!

Kuva
 Tiedätkö mitkä ovat kaksi suosituinta päivää aloittaa mikä tahansa elämänmuutos? Toinen on huomenna ja toinen on ensi maanantaina. Entä jos aloittaisit jo nyt? Elämänmuutoksille kasataan aina paljon paineita. Kuvitellaan, että esimerkiksi 20 kiloa kevyempänä elämä olisi merkityksellisempää ja syvempää. Muutos pitäisi saada aikaan myös nyt heti kaikki mulle. Näin minäkin ajattelin. Jo nuoruudessani laskin, että jos painoni putoaa 2 kiloa viikossa, olen kesään mennessä bikinikunnossa ja yllättäen olen itsevarmempi, kauniinpi ja kaikin puolin rakastettu. Aivan ymmärrettävä teoria, mutta siinä oli muutama ongelma: 1) Oman laihtumisensa määrää ei voi niin vain päättää. Varsinkin paino on huono mittari silloin, kun haetaan ulkonäössä tapahtuneita muutoksia. Esimerkiksi treenissä saatu lihasmassa antaa sutjakamman muodon, mutta samalla painaa paljon. Siksi urheilijoiden vaakapaino voi olla iso, vaikka heissä ei ole ylimääräistä rasvaa. 2) 2 kiloa päivässä on ihan liian nopea painonpudotustah

Vinkkejä tehokkaampaan palautumiseen

Kuva
Olen kuvitellut osaavani palautua rasituksesta. Olen luullut, että uupumiseni johtuu ulkoisista tekijöistä, joihin en voi itse vaikuttaa. Ajattelin, että minussa on jotain vikaa, kun en palaudu... Ruuhkavuosia elävä keski-ikäinen nainen tässä, moi! Jos jossain asiassa olen hyvä, se on itseni uuvuttaminen. Olen todella taitava keksimään elämääni kaikenlaista kivaa ja sen lisäksi elämällä on tapana tarjoilla kaikenlaisia ylläreitä aina pienistä harminaiheista (kuten auton hajoamisista) isoihin traumoihin (kuten läheisen menetys). Koskaan ei voi tietää, mitä nurkan takana odottaa, mutta se olen huomannut, että harvemmin se on kermakakku lautasella, yleensä se on kermakakku päin pläsiä eikä se ole oikeastaan edes kermaa vaan pas... Koska olen ratkaisukeskeinen ihminen, pyrin ensi kädessä aina purkamaan kaikki ongelmani osiin ja katsomaan mitä asialle voi tehdä. Tai tarkemmin sanottuna saan ENSIN itkupotkukilariraivarit ja sitten alan miettiä, miten näistä kusisista sitruunoista tehdään täl

Marraskuun matalat

Kuva
Viime viikolla olen hokenut itselleni mantraa: "Learn how to rest, not how to quit" Olen ollut lepoviikolla, mikä ei oikeastaan ollut etukäteen suunniteltu. Sairastuin tai väsyin, jompi kumpi, joka tapauksessa valmentajani Jari "Bull" Mentula käski pitämään viikon huilia. Mieleeni nousee väkisinkin kauhukuvia ja vanhoja pelkoja. Pelkään, että taas tulee vastaan totaaliuupumus ja hyvin alkanut fitnessvuosi 2022 päättyy mahalaskuun. Yritän muistuttaa itselleni, että tämä vuosi on sujunut odotettua paremmin. Vuosi ei ole vielä edes lopuillaan ja olen silti saavuttanut jo tavoitteeni. Nyt mennään uudella aikataululla jo kovasti kohti vuotta 2023 eikä vielä ole mitään merkkejä siitä, että mikään erityisen vakava uupumistila olisi ottamassa minusta valtaa. Kuluvalla viikolla olen kyseenalaistanut myös tavoitteitani: mitä oikeastaan haluan ja miksi tätä teen? Miksi kiusaan itseäni tiukalla ruokavaliolla ja treeniohjelmalla? Pitäisikö jo näin keski-ikäisenä antaa olla, anta

Kehopositiivisuus

Minä ja kaverini istumme kivellä. On kesä ja minä en ole edes koulussa. Kaverini on minua kolme vuotta vanhempi ja minun mielestäni hurjan iso. Hänen kaverinsa tulee luoksemme ja isommat tytöt nostavat paitaansa vertaillakseen mahojensa ulkonäköä. Lasketaan mahamakkaroita, tai oikeastaan kahdella muulla tytöllä ne ovat vain ihopoimuja. Minäkin nostan paitaa. Paitani alla on kaksi makkaraa, joiden välissä on napa. Minun mahamakkarani! Minä sanon ylpeänä, koska minulla on kaikista suurimmat ja hienoimmat mahamakkarat. Kaksi isompaa tyttöä alkavat nauraa. He osoittavat minua sormellaan ja pilkkaavat rulliani. Tuo on läskiä! Minä vedän paidan alas ja poskia kuumottaa. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin, minä kuulen yhä naurun ja pidän aina pitkää paitaa tai tunikaa. Minun mahamakkarani eivät muille enää näy. Mitä ihmettä kehopositiivisuus on? Osa luulee, että kehopositiivisuus on sitä, että ihannoidaan ylipainoisuutta, mutta tätä sillä ei tarkoiteta. Kehopositiivisuus on kehorauhaa , lupa olla

Vegaanihaaste viikko 1.

Kuva
Elääkö ihminen pelkällä kasvisruualla? No elää tietenkin. Olen nyt viikon vain kasveista peräisin olevaa ravintoa ja hyvin olen pärjännyt. Uusi ruokavalio on vaatinut siinä mielessä totuttelua, että kaupassa joutuu lukemaan tuotteiden ravintosisältöjä entistä tarkemmin. On yllättävää, kuinka paljon eläinperäisiä ainesosia ruuissa käytetään, jopa karkeissa. Irtokarkkihyllyltä on hankala löytää tuotteita, joissa ei ole eläinperäistä gelatiinia, maitoa tai kananmunaa. (Ja jos aiot vastaisuudessakin syödä karkkia huoletta, ei kannata googlata gelatiinia eli liivatetta...) Olen tässä viikon aikana löytänyt itselleni uusia lempituotteita. Esimerkiksi seitansuikale on uskomattoman hyvää. Seitanissa on lisäksi hyvin proteiinia: käyttämässäni seitansuikaleessa proteiinia on 29,2gr/100gr, kun vertailun vuoksi esimerkiksi kananmunassa on 12,6gr/100gr ja kinkkusuikaleessa 12gr/100gr! Hiilihydraateista en olekaan tällä viikolla murehtinut, koska kasviruokavaliolla hiilihydraattia tulee väkisinkin

#vegaanihaaste

Kuva
Hox! Jos ilmatonmuutoskeskustelu tulee jo korvistasi, hyppää alustuksen yli suoraan tähdellä (*) merkittyyn kohtaan, niin voit lukea siitä, miten aloitan matkani vegaaniatleettina. 13-vuotias tyttö katsoo minua suurin silmin ja kysyy: "Onko totta, että me kaikki kuollaan 25 vuoden päästä?" Olen kuullut tämän kysymyksen aikaisemmin, hieman eri muodossa. Vastaan aina samalla tavalla: "Uskon, että me ihmiset ratkaisemme tämän. Me olemme selviytyjiä. Me keksimme kyllä, miten saamme elinympäristömme säilymään elikelpoisena." En sano mitään muuta kuin sen, minkä todeksi uskon. Lapsesta saakka olen nähnyt ihmisten ahneuden ja välinpitämättömyyden sotkevan yhteisen kotimme. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihmeessä sotkemme, rikomme ja hajoitamme. Ja kun joka keväinen koirankakkakeskustelu alkaa, mietin, eivätkö ihmiset todellakaan näe paljon vakavampia ympäritöuhkia: muovia pensaissa, lasinsirua nurmikolla ja asfaltille valunutta öljyä. Jotenkin on kai helpompi k

Miniloma!

Voi marraskuu! Tämä kuukausi on tuntunut yhdeltä pitkältä maanantailta. Vaikka lunta onkin satanut tavallista aikaisemmin ja sinänsä on valoisaa. Kaamokseen kaatuva vuosi on omalta osaltaan vaikuttanut mielialaan, mutta olen myös olet turhautunut viime aikoina omaan edistymiseeni. Ferritiini on noussut nyt hienosti ja huomaan sen omassa olossani. Selvästi minulla on enemmän energiaa kuin ennen eikä keho enää vaadi jatkuvia päiväunia. Silti ferritiini ei automaattisesti ole mikään vastaus kaikkiin elämän ongelmiin. Rautavaraston paraneminen auttaa elimistöä toimimaan paremmin, mutta se ei ole ihmelääke kaikkeen. Jotenkin varmaan itsekin ajattelin, että kunhan saavutan tietyn tason ferritiiniarvossa, kaikki yhtäkkiä muuttuu. Näin jälkikäteen ajateltuna mikään ei ole ihmelääke, ei myöskään rauta. Täysi rautavarasto vapauttaa potentiaalia, mutta muuten työ on tehtävä itse. Mikään ei muutu, jos itse ei muutu. Syksyn pimeys tuntuu nyt nahoissa tosissaan ja odotan jo innolla kevättä j