Miniloma!
Voi marraskuu! Tämä kuukausi on tuntunut yhdeltä pitkältä maanantailta. Vaikka lunta onkin satanut tavallista aikaisemmin ja sinänsä on valoisaa. Kaamokseen kaatuva vuosi on omalta osaltaan vaikuttanut mielialaan, mutta olen myös olet turhautunut viime aikoina omaan edistymiseeni.
Ferritiini on noussut nyt hienosti ja huomaan sen omassa olossani. Selvästi minulla on enemmän energiaa kuin ennen eikä keho enää vaadi jatkuvia päiväunia. Silti ferritiini ei automaattisesti ole mikään vastaus kaikkiin elämän ongelmiin. Rautavaraston paraneminen auttaa elimistöä toimimaan paremmin, mutta se ei ole ihmelääke kaikkeen.
Jotenkin varmaan itsekin ajattelin, että kunhan saavutan tietyn tason ferritiiniarvossa, kaikki yhtäkkiä muuttuu. Näin jälkikäteen ajateltuna mikään ei ole ihmelääke, ei myöskään rauta. Täysi rautavarasto vapauttaa potentiaalia, mutta muuten työ on tehtävä itse.
Mikään ei muutu, jos itse ei muutu.
Syksyn pimeys tuntuu nyt nahoissa tosissaan ja odotan jo innolla kevättä ja valoisampia aikoja. Paino on nyt tavoitteen mukaisesti pysynyt samassa sen jälkeen, kun pudotin reilu kymmenen kiloa kesällä ketogeenisellä dieetillä. Toivoisin tietenkin, että paino jatkaisi ihmeellisesti putoamista edelleenkin, mutta ei ole nyt tässä vaiheessa realistista lähteä rajulle dieetille.
Pitää muistaa elimistön kokonaiskuorma, mihin on laskettava fyysisen rasituksen lisäksi henkinen rasite. Ja sitähän ruuhkavuosina riittää. Ikääntyvät sukulaiset, pienet lapset, työ, rahahuolet, ajanpuute vain muutamia mainitakseni riittävät varmaan kuormittamaan ketä tahansa! Tämä ikävaihe vaatii armollisuutta itseä kohtaan, omasta itsestä huolehtimista. On huolehdittava itsestään, jotta jaksaa huolehtia muista. Nyt ei ole se hetki, jolloin haetaan lisärasitusta.
Koska itselläni ei ole tässä vaiheessa mahdollisuuksia lähteä lomalle (edes viikonlopuksi), olen järjestänyt itselleni minilomia. Ne ovat kukkaro- ja ympäristöystävällinen vaihtoehto kiireiselle, mutta tarjoavat mukavan pienen irtioton arkeen.
Miniloma tarkoittaa muutaman tunnin luksusta omassa arkiympäristössä. Esimerkiksi syyslomalla hain kohta 80-vuotiaan äitini mukana ja ajoimme Oulun keskustaan kahville. Valitsimme vähän kalliimman, mutta viihtyisän kahvilan keskeisellä paikalla ja tilasimme sellaisia herkkuja, joita emme tavallisesti osta. Se, että sain jutella rauhassa äidin kanssa, seurata ikkunasta ohikulkevia ihmisiä ja syödä jotain mitä en tavallisesti syö, oli tarpeeksi erilainen kokemus arjessa, jotta koin nousevani hetkeksi arjen yläpuolelle. Kun lähdimme kahvilasta, kävelimme ihmettelemässä Oulun keskustaa aivan kuin olisimme olleet jossain kaukaisessa vieraassa kaupungissa. Aina ei tarvitse mennä kauas tunteakseen olevansa kaukana, riittää että katsoo tuttuja asioita kuin näkisi ne ensimmäistä kertaa.
Sen vuoksihan me lomalle lähdemme: koska kaipaamme uutta perspektiiviä elämään. Sen näkökulman voi saada myös tutussa ympäristössä, kun toimii vähän eri tavalla, rikkoo rutiineja ja tottumuksia. Tämä tekee aivoille ja ajattelulle hyvää - myös luovuuden kannalta.
Miniloma voi olla mitä vain, mitä teet toisin kuin tavallisesti. Eräs menestynyt yrittäjä neuvoi käymään makuulle keskelle ihmisvilinää, koska se on jotain sellaista, mitä kukaan ei yleensä tee. Rohkeus, erilaisuus, tapojen vastaisuus ovat ajattelulle ärsykkeitä. En ikinä ole itse kokeillut makoilemista esimerkiksi vilkasliikenteisellä kadulla, mutta muita luovia tapoja irtaantua totutuista rutiineista kylläkin. Miniloma oman kaupungin keskustassa on ehdottomasti niistä rentouttavin!
Lähilomailua voi olla myös: kylpylä/uimahalli, hieronta/kauneushoitola/kampaaja, uuden harrastuksen kokeileminen, kävelyretki eväiden kera epätavanomaisella reitillä, puistoretki, käynti taidemuseossa/elokuvissa/teatterissa tai mikä tahansa, mitä ei tee tavanomaisesti.
Hauskoja minilomailuja!
Ferritiini on noussut nyt hienosti ja huomaan sen omassa olossani. Selvästi minulla on enemmän energiaa kuin ennen eikä keho enää vaadi jatkuvia päiväunia. Silti ferritiini ei automaattisesti ole mikään vastaus kaikkiin elämän ongelmiin. Rautavaraston paraneminen auttaa elimistöä toimimaan paremmin, mutta se ei ole ihmelääke kaikkeen.
Jotenkin varmaan itsekin ajattelin, että kunhan saavutan tietyn tason ferritiiniarvossa, kaikki yhtäkkiä muuttuu. Näin jälkikäteen ajateltuna mikään ei ole ihmelääke, ei myöskään rauta. Täysi rautavarasto vapauttaa potentiaalia, mutta muuten työ on tehtävä itse.
Mikään ei muutu, jos itse ei muutu.
Syksyn pimeys tuntuu nyt nahoissa tosissaan ja odotan jo innolla kevättä ja valoisampia aikoja. Paino on nyt tavoitteen mukaisesti pysynyt samassa sen jälkeen, kun pudotin reilu kymmenen kiloa kesällä ketogeenisellä dieetillä. Toivoisin tietenkin, että paino jatkaisi ihmeellisesti putoamista edelleenkin, mutta ei ole nyt tässä vaiheessa realistista lähteä rajulle dieetille.
Pitää muistaa elimistön kokonaiskuorma, mihin on laskettava fyysisen rasituksen lisäksi henkinen rasite. Ja sitähän ruuhkavuosina riittää. Ikääntyvät sukulaiset, pienet lapset, työ, rahahuolet, ajanpuute vain muutamia mainitakseni riittävät varmaan kuormittamaan ketä tahansa! Tämä ikävaihe vaatii armollisuutta itseä kohtaan, omasta itsestä huolehtimista. On huolehdittava itsestään, jotta jaksaa huolehtia muista. Nyt ei ole se hetki, jolloin haetaan lisärasitusta.
Koska itselläni ei ole tässä vaiheessa mahdollisuuksia lähteä lomalle (edes viikonlopuksi), olen järjestänyt itselleni minilomia. Ne ovat kukkaro- ja ympäristöystävällinen vaihtoehto kiireiselle, mutta tarjoavat mukavan pienen irtioton arkeen.
Miniloma tarkoittaa muutaman tunnin luksusta omassa arkiympäristössä. Esimerkiksi syyslomalla hain kohta 80-vuotiaan äitini mukana ja ajoimme Oulun keskustaan kahville. Valitsimme vähän kalliimman, mutta viihtyisän kahvilan keskeisellä paikalla ja tilasimme sellaisia herkkuja, joita emme tavallisesti osta. Se, että sain jutella rauhassa äidin kanssa, seurata ikkunasta ohikulkevia ihmisiä ja syödä jotain mitä en tavallisesti syö, oli tarpeeksi erilainen kokemus arjessa, jotta koin nousevani hetkeksi arjen yläpuolelle. Kun lähdimme kahvilasta, kävelimme ihmettelemässä Oulun keskustaa aivan kuin olisimme olleet jossain kaukaisessa vieraassa kaupungissa. Aina ei tarvitse mennä kauas tunteakseen olevansa kaukana, riittää että katsoo tuttuja asioita kuin näkisi ne ensimmäistä kertaa.
Sen vuoksihan me lomalle lähdemme: koska kaipaamme uutta perspektiiviä elämään. Sen näkökulman voi saada myös tutussa ympäristössä, kun toimii vähän eri tavalla, rikkoo rutiineja ja tottumuksia. Tämä tekee aivoille ja ajattelulle hyvää - myös luovuuden kannalta.
Miniloma voi olla mitä vain, mitä teet toisin kuin tavallisesti. Eräs menestynyt yrittäjä neuvoi käymään makuulle keskelle ihmisvilinää, koska se on jotain sellaista, mitä kukaan ei yleensä tee. Rohkeus, erilaisuus, tapojen vastaisuus ovat ajattelulle ärsykkeitä. En ikinä ole itse kokeillut makoilemista esimerkiksi vilkasliikenteisellä kadulla, mutta muita luovia tapoja irtaantua totutuista rutiineista kylläkin. Miniloma oman kaupungin keskustassa on ehdottomasti niistä rentouttavin!
Lähilomailua voi olla myös: kylpylä/uimahalli, hieronta/kauneushoitola/kampaaja, uuden harrastuksen kokeileminen, kävelyretki eväiden kera epätavanomaisella reitillä, puistoretki, käynti taidemuseossa/elokuvissa/teatterissa tai mikä tahansa, mitä ei tee tavanomaisesti.
Hauskoja minilomailuja!
Kommentit
Lähetä kommentti