No sehän meni hyvin...
Opettajan hommissa huomaan usein, kuinka hankalaa meidän on epäonnistua. Epäonnistuminen herättää epämiellyttäviä tunteita - ja onhan jo evoluution näkökulmastakin selvää, että silloin kun kyse on hengissäsäilymisestä, ei epäonnistumisella ole sijaa. Nykypäivänä kuitenkin kun puhutaan epäonnistumisesta, kyse ei ole taistelusta metsän petoja vastaan, vaan kyse voi olla esimerkiksi epäonnistuneesta koulu- tai työtehtävästä tai pieleen mennestä kilpailusuorituksesta. Tämänkaltaiset epäonnistumiset ovat oppimisen paikkoja ja niihen pitäisi suhtautua myös siten. Epäonnistuminen opettaa aina enemmän kuin jatkuva onnistuminen. "Supermassa" Savolainen esimerkiksi kertoo kirjassa Supermass - treenaa kuin legenda , että tullakseen kilpailijana hyväksi, hänen oli ensin hävittävä. Oli ensin opeteltava häviämään, jotta oppi voittamaan. Tämän kun muistaisi itse omien epäonnistumisten tunnekuohuissa: oppi menee aina paremmin perille, kun ensin antaa pettymyksen kirvellä. Usein kuitenk